Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Miehen muotoinen onni

Jari Olavi Hiltunen, 27.11.2013
Suvi Vaarla: Täydellisiä ihmisiä 199 s., Sammakko 2013

Suvi Vaarlan (s. 1974) novellikokoelma Täydellisiä ihmisiä tähyää inhimillisen täydellisyyden ja epätäydellisyyden rajamaastoon. Useilla Vaarlan novellihenkilöillä on jotain salattavaa, jota hienostunut novellikertoja paljastaa kohdettaan suuremmin nolaamatta. Novellien loppuratkaisut ovat mieleenpainuvia.

Suvi Vaarla on helsinkiläinen kirjailija ja viestinnän ammattilainen. Valtiotieteilijän koulutuksen saanut ja tutkijana, copywriterinä ja ministeriön virkamiehenä työskennellyt nainen on tällä hetkellä virkavapaalla Kehitysvammaliiton tiedottajan työstä. Täydellisiä ihmisiä on Vaarlan kaunokirjallinen esikoisteos.

Vaarla on asunut paljon ulkomailla, kuten Englannissa, Ranskassa ja Belgiassa. Debyytin kertomuksista osa liittyy juuri ulkomaisiin miljöihin, kuten ”Kuin perhonen”–kertomus Ranskaan:

”Pariisissa on silti jokin vetovoima. Jokin määrittelemätön viehätys. Se liittyy mahdollisuuksiin. Ja todennäköisyyksiin. Kauneuteen. Eleganssiin. Se liittyy kepeyteen. Pariisissa aurinko paistaa ohuen pilviverhon lävitse ja jokainen kadulla kulkija etsii jotain. Sen näkee heidän silmistään. Katson vastaantulevia kiinnostuneena, sillä tiedän, että kuka tahansa voi kävellä vastaan. Ihan kuka tahansa. Sillä hetkellä tiedän, että missään muualla ei ole paremmin. Elämä on juuri siinä, missä minä olen. Jalkojeni alla.”

Täydellisiä ihmisiä kuvaa monia aikamme illuusioita ja kliseisiksi juuttuneita ajatuskulkuja. Kertoja keskittyy varsinkin novellihenkilöiden ihmissuhteiden kipupisteiden erittelyyn ja ratkaisuvaihtoehtoihin.

Ihmiset huomaavat vanhetessaan muuttuvansa raihnaisemmiksi eivätkä koe enää vetoa toisiaan kohtaan kuten ennen. Kenties selvimmin vanhenemisen taakka erottuu työtätekevistä, joiden puhti ei oikein tahdo riittää nykyajan kaikkiin haasteisiin.

Täydellisten ihmisten novellihenkilöt tarttuvat jos jonkinlaisiin oljenkorsiin saadakseen elämistään enemmän irti. Omakotitalo, itämaiset filosofiat, irtosuhteet, seksileikit ja kaukomatkailu täyttävät tyytymättömyyden aukkoja. Varsin usein kokeilut epäonnistuvat nolosti tai jopa traagisesti.

Piiritanssi seksin ympärillä

Seksi on Vaarlan novellikertojalle ajoittain lähes ainoa asia, jonka ympärillä maailma ja mielikuvitus pyörivät piiritanssia. Joskus kerronta yltyy jopa pornahtavaksi, ja tyylirikko hajottaa Vaarlan muuten verraten runollisen ja kuvaannollisen tyylin.

Täydellisten ihmisten rakkaustarinoissa arjen naturalismi sekoittuu ruusunpunaisiin unelmiin. Työhönsä kyllästynyt naishenkilö saattaa käyttää kaiken liikenevän tarmonsa miehen etsimiseen ja tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan.

Toisessa tarinassa nainen kohtaa elämänsä miehen ja tuntee elämänsä palasten loksahtelevan kohdilleen. Nainen kuitenkin kokee kammottavan yllätyksen hääkirkon portailla ollessaan juuri onnensa kukkuloilla. Kolmas naishenkilö huomaa ihanan miesystävänsä tarjoavan hänelle salaa huumeita.

Täydellisten ihmisten rakkaustarinoissa arjen naturalismi sekoittuu ruusunpunaisiin unelmiin.

Toisinaan novellihenkilöillä on vaikeuksia päästää irti menneestä onnesta ja suuntautua uuden suuntaan. Entisen miesystävänsä alastonmalliksi alistuva nainen saa tuta synkällä tavalla miehisen itsekkyyden ilmentymiä. Vanhan suolan janottaminen on oikeastaan yksi Vaarlan teoksen johtomotiiveista.

Vaarlan luonnostelemassa maailmassa vallitsevat lait laskelmoivien pyrkyrien rankaisemisesta. Rakkaus löytyy vahingossa ja muuttuu päivästä toiseen pulppuavaksi lähteeksi.

Ero lyö kuin ruoska

Vaarlalle on tärkeää kuvata ihmisten keskinäistä luotettavuutta ja pettämisen mentaliteettia. Viattomasti alkanut pelehtiminen voi johtaa rinnakkaissuhteeseen. Pettämisen jälkeen novellihenkilöiden maailmat romahtavat, ja kostomentaliteetti saa tilaa. Lopullisen eron hetki lyö silmille kuin ruoska:

”En tiennyt, että erosta voi mennä niin palasiksi. Vaikka siitä on viisitoista vuotta, muistan tuskan edelleen. Lojuin sängyssä monta viikkoa ja itkin. Makasin selälläni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani niin, että lopulta vettä meni korviin ja minun oli pakko nousta ja ravistella päätäni, jotta vesi tulisi ulos. Jos pääsin ylös sängystä, en tiennyt mitä tehdä tai minne mennä. Olin hukassa.”

Vaarlan novellihenkilöt kokevat intohimottoman elämän olevan itsepetosta ja pitävät rakastumista maailman parhaana tunteena. Joskus onni miehen muodossa tulee unelmanomaisesti vastaan ja vie naishenkilön ylitse esimerkiksi firman yt-neuvottelujen ja lomautusten. Useimmiten miesten kanssa ongelmat vasta alkavat, eikä naishenkilöiden onnettomia kohtaloita paljon peitellä.

Vaarla luo puhuttelevia henkilökuvia ja koskettavia tarinoita.

Vaarla luo puhuttelevia henkilökuvia ja koskettavia tarinoita. Teoksen nimi ironisoi inhimillisen toiminnan epätäydellisyyttä. Kerronnan fokus liikkuu lähinnä rakkauden fantasioissa, jotka toteutuvat arkioloissa huonosti. Vaarlan novellit muistuttavat näin ollen esimerkiksi ranskalaisen Claire Castillonin (s. 1975) novelleja, joissa miehen näköinen onni (tai onnettomuus) määrittää nykynaisenkin elämää suoraviivaisesti.

Vaarlan virke on lyhyt, eivätkä kappaleet veny sivun mittaisiksi. Novellien kieli on selvää ja havainnollista, ja kirjailija taitaa mennen tullen kansantajuisten vertausten käytön.

Tyylillisesti Täydellisiä ihmisiä on ehjä kokonaisuus, vaikka novelleissa on paljon debyyttinovellistin raakileenomaista henkilökuvausta. Kertomukset ovat verraten samanhenkisiä ja noudattelevat pääsääntöisesti kaavaa intro-tarina-kliimaksi. Vaarla on selvästi kiinnostunut nuorten aikuisten perhe-elämän kiemuroista naisnäkökulmista. Yhdessä kertomuksessa Vaarla yrittää katsoa rakkautta mieskertojan kautta, mutta tämänkin takaa paistaa feminiininen aurinko.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto