Suojaton

Ogden Nashin runo Adventures of Isabel on mottona Suojattoman alkusivulla. Runo viittaa romaanin päähenkilö Isan äidin kertomukseen oikeasta Isabelista, joka tuli äidin huolehtijaksi äidinäidin kuoleman jälkeen.

Suojattoman tapahtumat lähtevät liikkeelle poliisin tullessa sairaalaan haastattelemaan aikuista Isaa. Lyhyt, mutta paljon vihjeitä sisältävä kohtaus vaihtuu pian kappaleeksi, joka kertoo Isan syntymän. Kirja on kasvukertomus autistisesta Isasta ja hänen vanhemmasta veljestään Kaista. Kirja kertoo myös vanhemmuudesta, jonka Isa vaikeana lapsena asettaa koetukselle. Tältä osin henkilöasetelma tuo mieleen Elina Hirvosen kirjan Että hän muistaisi saman (Avain 2005).

Puhe on vain yksi osa kommunikaatiota

Isan ollessa vielä pieni perhe muuttaa etelän kaupungista pohjoisille lakeuksille. Arkeen uupunut Hannele-äiti pitää matkanteosta ja renkaiden ulisevasta äänestä märällä tiellä. Hetkeksi hän unohtaa, minne he ovat matkalla, unohtaa Tomaksen ja lapset ja on melkein rauhallinen, kunnes näkee peilistä Isan rävähtämättömän katseen.

Kukaan ei huomaa, miten taitavasti hän oppii valehtelemaan ja anastamaan saadakseen sen, mitä haluaa.

Uuteen kotiin ei Isa tahdo tottua, hän kirkuu, ravistaa päätään ja kiskoo hiuksiaan kaksin käsin. Hän on tuskainen ja jähmettyy yksinäisyyteensä. Vain vanhempi veli pystyy vaivattomasti kommunikoimaan Isan kanssa. Entä millä tavalla isä saa lapsen nukkumaan? Onko äiti ainoa, joka ei selviä lapsensa kanssa? Hannele avaa oven Isan huoneeseen ja näkee lapsen alushousuissaan itkuiset silmät pettymystä leiskuen. ”Isä sammutti valot”, lapsi valittaa. ”Ei hätää. Äiti on tässä”, Hannele vakuuttaa. Lyhyistä unenpätkistään hän havahtuu siihen, että puristaa peiton reunaa molemmin käsin sormet valkoisina.

Isa on Hannelen päivien ja öiden keskipiste. Hän saattoi mennä nukkuvan Isan huoneeseen vain todetakseen, että tyttö hengitti. Hän laski kätensä tytön suun eteen ja tunsi ohuen ilmavirran. ”Kun hän yritti osallistua tytön leikkeihin tai liikkeisiin, Isa sai niin voimakkaita tunteenpurkauksia että huusi suoraa huutoa selkä kaarella, täysin lohduttomana, kunnes Hannele lähti huoneesta.” (s. 46)

Lääkärit muistuttavat, että puhe on vain yksi osa kommunikaatiota. Teillä on älykäs tytär, nauttikaa hänen seurastaan, he vakuuttavat. Sanat putoilivat tytöstä kuin vesipisarat. Eilen sade tarkoitti janoa, tänään velipoika Kaita. Huomenna perhonen voi olla koti.

Äiti haluaisi olla kasvattaja, mutta miten saada yhteyttä lapseen. Äiti alkaa kertoa tarinoita omasta menneisyydestään ja Isabelista. Sitä Isa kuuntelee.

Herkkyys ja tahdonvoima ovat haastava yhdistelmä

Lääkäreiden ohjeet eivät Hannelea lohduta, vaikka he ystävällisesti neuvovat: ”Antakaa hänen ilmaista itseään, tanssia, kuunnella ja soittaa musiikkia. Katsokaa silmiin aina kun puhutte hänelle, käyttäkää yksinkertaisia ja selkeitä lauseita.” (s.47) Isa on heidän mielestään normaali, ehkä siinä rajalla, mutta kuitenkin.

Hannele on kärsimätön. Hänellä on halu kuulla tyttärensä ääni ja nauru. Hän ei käsitä, miksi lapsi sulkee äitinsä ulos.

Vuodet kuluvat. Isa luo oman maailmansa, jossa hän tuntee selviävänsä. Hän näyttää löytäneen tasapainon ja saa työpaikan kylän motellissa. Kukaan ei huomaa, miten taitavasti hän oppii valehtelemaan ja anastamaan saadakseen sen, mitä haluaa. Eikä äiti tiedä vielä, miksi hänen lastaan sanotaan Mykäksi kummajaiseksi, ja miksi Isa on niin hyvä tuttu kylän miesten kesken. Isa on oppinut puhumaan kehollaan.

Läpi kirjojen kihelmöivää jännitystä

Helmi Kekkosen ensimmäinen kirja, novellikokoelma Kotiin, ilmestyi 2009. Kaisu-Maria Toiskallio mainitsee Kiiltomadon arvostelussaan, että Kekkosen esikoisen tarinoista useat novellit liittyvät toisiinsa. Huomaan, että tämän ensimmäisen kirjan henkilöiden kohtalot täydentyvät Kekkosen kolmannessa romaanissa, Suojattomassa. Myös taidokkaasti rakennettu Valinta (Avain 2011) on edellisten välissä syntynyt psykologinen ja jännittävä pienoisromaani.

Kaikki kolme Kekkosen kirjaa kuuluvat jo nyt suomalaisen kirjallisuuden helmiin.

Kekkosen tyyli on taidokkuudessaan jäljittelemätön. Arkipäivän keskustelut nousevat tekstissä kirkkaina esiin, mutta muistot kääriytyvät usein kielen unenomaiseen usvaan. Se luo tekstiin kihelmöivän jännityksen. Rakastelu on ihmeellinen ja monitasoinen maailma. Sinne voi löytää oman epätoivoisen polkunsa myös sellainen, jolla on hahmotuksen ja kielen ongelmia. Yksinäisyys jättää Isan sillä polulla ilman ohjausta.

Kaunis, tyyliin sopiva kansikuva on Satu Ketolan. Kiitos kustantajalle, joka oivalsi, että Kekkosen kolmas kirja on ladottava juuri valitulla fontilla. Moni lukija valitsee kirjan sen fontin koon mukaan, ja pieni fontti palauttaa kirjan nopeasti kirjaston hyllyyn.

Helmi Kekkonen on vuonna 1982 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja luovaa kirjoittamista ja saanut filosofian maisterin arvon Turun yliopistossa. Yliopiston ja kustantamon ohjaus ovat tuottaneet hyvää tulosta. Kaikki kolme Kekkosen kirjaa kuuluvat jo nyt suomalaisen kirjallisuuden helmiin.