Ostetaan myydään

Joni Pyysalo (s. 1974) omisti edellisen kokoelmansa Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet (WSOY 2006) hiljattain edesmenneelle äidilleen. Tummasävyisen eksistentialistisessa, menetyksen ja kuoleman kuvien hallitsemassa kokoelmassa tehdään kunniaa myös Jarkko Laineelle (1947-2006).

Ostetaan myydään on omistettu runoilijan pojalle Eino Myrsky Eemelille. Motto on lainattu Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemästä kansanlaulusta Juokse sinä humma.

Siihen pintatason yhtäläisyydet päättyvätkin. Kokoelmat eivät voisi olla kauempana toisistaan.

”Käyttörunoelma” Ostetaan myydään on aivan armotonta tykitystä: säevyörytystä, monivalintatehtävää, villiä leikkiä alaviitteillä ja sanaluetteloilla. Kokoelma voi lukea parodiana puuhakirjoista tai sarjakuvien paikan lehtikioskeilla ottaneista krääsälehdistä. On ”kaupanpäällisristipistotyöpohjia”, ylioppilasaineaiheita, lukijakysymyksiä, lyyrikkovitsejä ja runonkorjauskaavioita.

Ne, jotka ovat oppineet tuntemaan Pyysalon kirkkaiden, kuulaiden säkeiden runoilijana, melankolisena romantikkona ja 1950-luvun modernistien perillisenä, saattavat olla ihmeissään lyyrisen tehosekoittimen ja hiukkaskiihdyttimen äärellä.

Armotonta tykitystä: säevyörytystä, monivalintatehtävää, villiä leikkiä alaviitteillä ja sanaluetteloilla.

Mutta ei hätää. Tässä matoisessa maailmassa romantikot ovat usein pettyneitä. Pyysalon verbaali-ilotulitus paljastuu kapinaksi ”todellisuustietoisuuden telaketjuja” vastaan. ”Todellisuustietoisuus” vyöryy päällemme asiantuntijajargonin, talouden, byrokratian, mainonnan, konsulttikielen ja positiivisuuspuheen muodossa.

Vaikkapa tähän tapaan: ”lähettäjä viesti vastaanottaja/ tunnusluku käyttäjätunnus salasana/ maailmankuvafragmentteja, ihmiskunnan saavutuksia,/ velallisen alamaisuus, poliittisen korrektiuden totalitarismi,/ johdannaisinstrumenttien takuuhuolto, poetiikat kuin kuivat oksat,/ suoraveloitus, huomautusmaksu, viitenumero, lainoitus-ikiliikkuja,/ mainonnan uhrit, harrastuskiireet, kokoustekniikkayhteiskunta,/ sohvan todennäköisyys, valuuttakurssien kuviokellunta,/ itsepetoksen fraktaalikuviot matemaattisina yhtälöinä (…)”

Sapliiniolentoja ja meklarien ikaroslauluja

Mainittu ”kuviokellunta”, siis kvartaalitalouden kaikkivoipaisuus ja kaikkiallisuus, saa Pyysalon runoelmassa Wall Streetin asfaltin halkeamat laulamaan meklarien ikaroslaulua. Meistä kaikista on tullut sapliiniolentoja (homo chaplinus), tahdottomia osasia virtuaalisten liukuhihnojen ja rattaiden kellopelikoneistossa.

”Tavaran keskeltä sinä huudat, heräät painajaisuneen,/ nouset pukemaan, annostelet murukahvin, hapuilet kaukosäätimen,/ syvyydestä sinä tuijotat tositelevision käsittämättömyyttä,/ uskot tutkimustietoon, luotat tahdonvapauteen,/ yrität nähdä näyteikkunaa pidemmälle, etsit katkaisijaa./ Säätiedotus lupaa tavallista päivää,/ säteilytilanne normaali, hyvinvointivaltion luhistumisvaara (…) ei ole vaihtoehtoja, on pakko/ luottaa tuoteselosteeseen, lujuuslaskelmaan, yhteiskuntasopimukseen,/ merkkijärjestelmään, hoitotoimenpiteeseen, kylmäketjun katkeamattomuuteen,/ aika raha tieto tahto usko voima, inhimillinen ei riitä,/ tietoisuus yhtälöstä ja lopputuloksesta, päätöksenteon harha (…)”, Pyysalo vyöryttää, yltyy raamatulliseen jylyyn ja requiemin pauhuun.

Ei tarvita terrorismia, kulttuurien konfliktia, mellakkapoliiseja tai Kiakkovierasjuhlien riehuntaa. Tavalliset, jouluostoksilla olevat kuluttajat saavat tarpeeksi pahaa jälkeä aikaan.

”Barbaarit eivät tule, roomalaiset ovat poissa, löytöretkeilijät uudelleenkoulutettu/ kaavoitusinsinööreiksi,/ pitkä, korkeaseinäinen kauppakeskuskäytävä,/ aseettoman konfliktin/ taisteluhauta,/ kuluttajana kuluttajien joukossa keräät kanta-asiakaspisteitä,/ itsesi vanki kuin keskiluokka,/ tyytymättömänä nykyiseen, ymmärtämättä paremmasta,/ tavaran sylitanssi,/ pari vanhaa luuta, muutama amalgaamipaikka,/ aiot heittää ne luontoon.”

Aavikoitumisesta arabikevääseen

Valaan kiveksistä saatavaa uutetta levitetään silmäpusseille, John Lennonin hampaasta maksetaan 19 500 puntaa. Globaalin talouden logiikkaan kuuluu, että niin kapinahengen osoitukset kuin maailmanhistorian kylmäävimmät diktatuurit kelpaavat yhtä lailla brändeiksi.

Berliinin muurin murikoilla ja SS-rekvisiitalla tehdään bisnestä. Kiinalainen valtion omistama vaatejätti, joka valmisti aikanaan Maon luksuspuvut ja tehtailee nykyään kansanarmeijan univormuja, tähtää uudella bisnesmallistollaan samoille markkinoille Guccin ja Hugo Bossin kanssa.

Irvokkaan totuuden voi tarkistaa Businessweek-lehdestä. Pyysalon runojen viiteapparaattiin ja kommenttiraitaan kuuluvat myös nettilinkit. Klikkaa jos et usko!

Pyysalon runojen viiteapparaattiin ja kommenttiraitaan kuuluvat myös nettilinkit.

Nykylyriikassamme ja -proosassamme on jo ääniä, jotka puivat nyrkkiä mädälle systeemille ja toteavat, että syrjäytyneiden päähän potkiminen saa riittää. Pyysalo menee arkielämämme psykopatologiassaan pidemmälle. Hän runoilee liituraitapuvun vanginraidoista ja toiveajattelun hiilinielusta. Olemme kaikki samanlaisia sapliiniolentoja, metroasemien miehistä mediavelhoihin – ja tahtomattammekin osallisia ekokatastrofiin. Maapallon kaatopaikat erottaa jo avaruudesta käsin.

”jääkauden rauniot romahtamassa/ meri nousee, autiomaa kasvaa,/ yritys myöhästyä, havahtua pakkopaidasta,/ mikseivät puut kurista meitä kun nukumme (…)”, Pyysalo ihmettelee.

Keskiluokan patologisen perusturvattomuuden, elämänvaiheiden ja – valheiden tulkintana Ostetaan myydään tulee yllättävänkin lähelle Pyysalon proosaesikoista, Ja muita novelleja -kokoelmaa (WSOY 2011).

Kulttuuripessimistisinä, ekokriittisinä hengenheimolaisina voisi mainita Savukeitaan esseistit Antti Nylénistä Timo Hännikäiseen.

Paitsi ettei varsinkaan Nyléniä voi enää Tunnustuskirjan (Kirjapaja 2013) jälkeen pitää minään länsimaiden perikadon manaajana. Sama pätee Pyysaloon. Kaikessa maailmanselitysten ja olemattomien varmuuksien rikki repimisen riemussaan hän jättää silti oven auki muutokselle, kunnioittaa erään Tarek al-Tayyib Muhammad ibn Bouazizin (1984–2011) muistoa.

Anteeksi kenen? No sen tunisialaisen vihanneskauppiaan, joka nurkkaan ajettuna teki polttoitsemurhan. Siitä lähtivät liikkeelle arabikevään kansannousut.

Hyvästijättö televisiokodolle

Alaviitteissä käydään vinkeää dialogia kirjallisuuden, elokuvan ja mediamaailman ilmiöiden kanssa. Hajurakoa ”kielipelirunoilijoihin” pitänyt Pyysalo on kokeilijanakin traditionalisti.

Yhtäältä nojataan kansallismodernistiseen peruskallioon, Jarkko Laineeseen, Eeva-Liisa Manneriin, Paavo Haavikkoon ja Pentti Saarikoskeen. 1960-70-lukujen lyyriset psykedeelikot mainitaan itseoikeutetusti: Jyrki Pellinen, Kalevi Seilonen ja Kari Aronpuro. Pyysalon säegeneraattori on saanut kipinää myös suomalaisen kokeellisen runouden pioneereista, Lauri Viidasta ja Aaro Hellaakoskesta.

Tehosekoittimeen päätyvät yhtä lailla Kaija Koo, Leevi & The Leavings, Wu-Tang Clanin ja Ice-T:n hip hop ja rap, James Bond -elokuvat ja Ilmestyskirja. Nyt.

Harvoin näkee kokoelmaa, josta voi yhtä lailla sanoa, ettei mikään inhimillinen – tai epäinhimillinen – ole sille vierasta. F/A 18 -Horneteista mennään sotilasmestari T. Kyrön vesitiiviiseen tupakka-askiin, seksileluista ja raha-automaateista poliittisiksi virkanimityksiksi kutsuttuun järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Välissä murehditaan sitä, ettei Johann Wolfgang von Goethe ehtinyt juontaa TV-visailuja.

Loputon leikittely, kieputtelu ja viittauksilla briljeeraaminen uhkaa käydä 80-sivuisen kokoelman mittaan jopa uuvuttavaksi.

Nykytodellisuutemme laumaeläintarhat, kädestä syömisen valmennuskurssit ja monet muut oivallukset uhkaavat paikoin hukkua nokkeloinnin sekaan.

Runoelman postmodernihtavan räiskeen voi lukea hätähuutona autenttisen olemisen ja ihmisyyden puolesta.

Mutta saammepa käyttörunoelman loppupuolella palata myös siihen Pyysaloon, joka tarkastelee elämän perusasioita, ihmisen osaa ja osattomuutta jalat maassa ja arkitasolta.

”Hengittää niin kauan kuin pystyy,/ seistä kunnes jalat pettävät,/ yksinkertaisin kamppailulaji.// Ajattele rakkaitasi,/ ja ettet vielä ole kuollut.”

Runoelman postmodernihtavan räiskeen, dildot ja ledvalot voi lukea hätähuutona autenttisen olemisen ja ihmisyyden puolesta – ja sellaisen kielen, joka kantaa vielä merkityksiä.

Tai kuten se monivalintatehtävässä ilmaistaan: ”Runoutta pitää/ 1. uudistaa/ 2. palkita / 3. ostaa/ 4. kaupallistaa/ 5. sähköistää/ 6. ulkoistaa/ 7. selkokielentää/ 8. loppusijoittaa/ 9. lukea”.

Tämän kritiikin ”juontajana” kehotan valitsemaan sen ysin.