Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.
Maarit Halmesarka 20.4.2005
Toivo Laakson (s. 1944) runokokoelma Kuin ensi kesä sisältää alaotsikkonsa mukaisesti ”runoja ja vetäisyjä”. Aluksi kokoelma vaikuttaa pelkiltä vetäisyiltä, jopa hutaisuilta. Runoja ja tokaisuja lukiessa Laakson tyyli alkaa kuitenkin viehättää.... Lue lisää
Juha Siro 8.4.2005
Esikoiskirjailijan osa on kärjistetyn ristiriitainen: kustantajan äärimmäisen tiheä seula on läpäisty – työn tuska ja nautinto on konkretisoitunut kirjaksi. Siitä saattaa iloita, mutta esikoisen on vielä raivattava oma reviirinsä ja... Lue lisää
Panu Tuomi 6.4.2005
Jo aiemmilla kokoelmillaan Siivekkäät ja hännäkkäät (2001) sekä Huoneiden kirja (2003) suuria lupauksia herättänyt Saila Susiluoto on suosimansa formaatin puolesta luokiteltavissa proosarunoilijaksi, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.... Lue lisää
Jani Saxell 31.3.2005
Jo Juhana Vähäsen esikoiskokoelman avauksesta näkee, että tämä runoilija kiertää yleislyyriset linnut ja merenrannat kaukaa. Roolirunosikermä kertoo Alan Turingista, matemaatikosta, filosofista, toisen maailmansodan saksalaiskoodien murtajasta, tietojenkäsittelytieteen pioneerista ja sukupuolisen suuntauksensa... Lue lisää
Helena Rintala 24.3.2005
Mitä yhteistä on metsähiirellä, huonotapaisella runoilijalla ja perimmäisellä kysymyksellä? Jos et tiedä, kurkista oven taakse. Tosin kannattaa varautua siihen, että ne yrittävät livahtaa sisään oven raosta koputtamatta ja lupaa kysymättä.... Lue lisää
Outi Oja 2.2.2005
”Makasin sen ruumiin päällä ja huusin. / Pistin hyasintin sen poskea vasten, / valkean hyasintin mustaa poskea vasten, / matkaa varten. / Kun hyvä lähtee tästä maailmasta, / sitä vain... Lue lisää
Jani Saxell 19.1.2005
Hannu Kankaanpää (s. 1954) esittää kahdennessatoista runokokoelmassaan todistajanlausunnon ihmisenä olemisesta, vanhenemisesta ja vanhemmuudesta. Mukana on myös villapipon lämpöisiä arkirunoja, meditatiivisia luontokuvia sekä kirpeää ”uuden uljaan maailmanmenon” kritiikkiä. Kaukana ovat postmodernistisen... Lue lisää
Ville Ropponen 10.1.2005
Seppo Järvisen (s.1936) proosarunojen kokoelmassa sähähtää tuohus ja rätisee nuotio. Mytologiat liikuttavat poeettisia sfäärejä ja kumpuavat Intiasta, ortodoksisuudesta ja suomalaisilta uhrikiviltä. Runojen minä tarkastelee ympäröivää kriittisin, kypsän punniskelun silmin. Lintu... Lue lisää
Juha Siro 9.1.2005
Kun runoilijan esikoiskokoelman julkaisusta alkaa kulua yli viisi vuotta, voi pohtia onko kirjoittamisen kynnys käynyt niin korkeaksi, ettei jatkoa enää seuraa. Tommi Parkko on julkaisutauostaan huolimatta ollut vahvasti mukana runouden... Lue lisää
Jani Saxell 11.11.2004
Esikoisrunoilija Santtu Puukka (s.1972) on tuttu myös punk-kokoonpanosta Klaus. Yhtyeen nettisivujen mukaan Puukan sanoitukset ”…ruotivat terävästi ihmismielen kummallisuuksia ja nykyajan sairasta kehitystä”. Molemmat teemat ovat vahvasti läsnä myös kokoelmassa Nuorallatanssia.... Lue lisää
Eeva Saesmaa 3.11.2004
Jyrki Pellisen uusi teos Dostojevskin suomalainen sihteeri pistää lukijan lujille. Teoksessa on kolme pienoisromaania, joiden teemoina ovat rakkaus, yhteiskunta ja kieli. Niissä runoilijan ajatus ”on kesken ja jatkuu”. Pienoisromaanit ovat... Lue lisää
Alli Kantola 12.10.2004
Luen Hannu Helinin runokokoelmaa Ctrl Alt Del, sen alkurunoa: ”kirjattaa / kirjatan / puista pois kukat / omenat mätäneen / uusi sulka hatustani / tölttiä ja passia / silmiä nurin... Lue lisää
