Kritiikit

Varhaisempina aikoinaan, viisivuotiaana, Juha Itkonen löysi itsestään tarinankertojan, joka ihastutti varsinkin mummia. Myöhempinä aikoinaan, pari vuosikymmentä vanhempana, hän pyhitti aikaansa kirjoittamiselle. Syntyi kirja nimeltä… Lue lisää

Joskus Kauniita ja rohkeita katsoessaan miettii omia puolivuosittaisriitojaan vaimon kanssa. Mieleen tulee, että eikö tuo olekin totuus? Enkö ole esittäessäni osaani tuossa rituaalissa, kakoessani… Lue lisää

Mitä meillä oikeastaan on toisiamme vastaan henkilökohtaisesti, Imre Kertész kysyy kirjassaan Kohtalottomuus. Hänen kirjansa saa lukijan kysymään paljon, myös itseltään. Jos vankeudessakin ystävällisyys kannusti… Lue lisää

Vaikka Pyhän Vituksen taudin lopusta onkin pieni selitysosio, Panu Tuomi on viidennessäkin kokoelmassaan runoilija, jota kannattaa lähestyä kunnon hakuteosarsenaalin kera. Yhä vain Tuomi karttaa… Lue lisää

Hyvä tarinankertoja, lupaava opiskelija vai mahaansa raapiva, toljottava hullu? Väkivaltainen raiskaaja? Tunteitaan älykkäästi erittelevä intellektuelli? Ellingtonin päähenkilöstä voi lausua yhtä monta vastakkaista määritelmää kuin… Lue lisää

Kun opettaja Sinikka Tirkkosen esikoiskirja Halla ilmestyi vuonna 1985, novellisti sanoi: ”Tunsin, ettei minusta ole runoilijaksi eikä minulla ole riittävää pitkäjänteisyyttä romaanin tekijäksi.” Toisen… Lue lisää

Mikä tahansa on pitkän ja ansiokkaan uran runouden parissa tehneen Kari Aronpuron kahdeskymmenes kokoelma. Kuten Aronpuron tuotantoon vihkiytyneet lukijat kaiketi arvaavatkin, kirja vilisee tekijälleen… Lue lisää

Kahden novellikokoelman ja useiden suomennostöiden jälkeen Jyrki Vainonen on julkaissut pienoisromaanin Mykkä jumala. Vaikka kirjan nimi kalskahtaa Lovecraftin tai Howardin kauhufantasialta, sen tyyli on… Lue lisää

Helka-Mirjami Pusulan esikoisromaani Siivet on empaattinen ja hienovarainen kuvaus itseään etsivistä, marginaaliin jäävistä ihmisistä. Kertojina on kaksi kehitysvammaista miestä ja heidän nuori hoitajansa. Pusula… Lue lisää

Yleinen käsitys on ollut, että muinaisten suomalaisten elämä oli surkeaa siksi, että tekniikka oli niin alkeellista. Tämä on tietysti tekniikkaa palvovalle ajalle tyypillinen käsitys. Lue lisää

Tara ei hyväksy sitä, että isollasiskolla oli elämä jo ennen häntä. Pikkusisko ja isosisko, Tara ja Irina, vihaavat ja rakastavat toisiaan niin kuin kunnon… Lue lisää

Pirkko Aitoahon teksti on kuulasta proosaa. Se kiristää vähin, huomaamattomin elein otettaan pahaa aavistamattomasta lukijasta. Kun otteen vihdoin havaitsee, siinä pyristeleminen tuntuu silti mukavalta. Lue lisää