Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kiiltomato suoritti sisäisen tarkastuksen

Aleksis Salusjärvi, 22.11.2014

Olen ollut tämän syksyn Kiiltomadon kipparina, ja kokonaiskuva lehden toiminnasta alkaa kirkastua. Lukukeskuksen aikakauslehti on julkaissut olemassaolonsa aikana melkein 3000 kritiikkiä, jotka muodostavat hyvän halkileikkauksen Suomessa ilmestyneestä kirjallisuudesta tämän vuosituhannen aikana.

Villa Kivi

Kiiltomato on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa, ja olen ollut yllättynyt sivuston kävijämäärästä. Vuodesta toiseen se on kasvanut, ja viimeisen 12 kuukauden aikana Kiiltomadossa on käyty melkein 300 000 kertaa.

Viime torstaina järjestimme Villa Kivessä avustajatapaamisen, jonka tarkoitus oli paitsi suorittaa sisäistä tarkastusta myös etsiä Kiiltomadolle uusia suuntia. Uudistuksia on myös ehditty jo tehdä jonkin verran: Lehden ulkoasu-uudistusta valmistellaan parasta aikaa. Toivon mukaan saamme hankkeen käyntiin ensi vuoden aikana. Kiiltomato avasi hiljan oman Twitter-tilinsä, ja tämä blogi on myös uudistus. Jatkossa kirjoitan tänne kirjallisuuden ja kritiikin ajankohtaisaiheista.

*

Alustin lyhyesti lehden kuulumisia paikalle saapuneille noin 20 kriitikolle, minkä jälkeen Lysmaskenin toimittaja Ann-Christine Snickars kertoi ruotsinkielisten kritiikkien toimittamisesta. Lysmaskenin vakituiseen avustajakuntaan kuuluu noin 20 kriitikkoa, ja kritiikkejä julkaistaan viitisenkymmentä vuodessa.  Snickars on havainnut, että lyhyiden kritiikkien sijaan lukijoita kiinnostavat erityisesti pitkät tekstit. Kritikoitavia kirjoja valittaessa suositaan pieniä kustantamoja. Runous on myös ollut Lysmaskenissa paljon esillä. Snickarsin mukaan on tärkeää löytää jokaiselle kirjalle oikea kriitikko.

Sanna Nyqvist kuuluu Kiiltomadon toimituskuntaan, jossa hän on ollut mukana vuodesta 2001. Kiiltomato on ollut hänelle mahtava näköalapaikka Suomessa julkaistavaan kirjallisuuteen. Kustannustoiminta on niin laaja-alaista, että kokonaisuuden hallitseminen vaatii sinnikkyyttä ja paneutumista. Juuri tätä työtä Kiiltomadon toimituskunta tekee.

Nyqvist kertoi, että Kiiltomato on kasvattanut olemassaolonsa aikana jo yhden kriitikkosukupolven, hän laskee itsensä tähän joukkoon. Nettijulkaisemisen eduksi hän mainitsi kritiikin vapaan mitan. Se mahdollistaa erityisesti teoksen lainaamisen, mikä korostuu esim. käännöskritiikissä ja runoudessa. (Lukukeskus järjestää Nyqvistin johdolla käännöskritiikkiseminaarin Villa Kivessä 18.2.)

Houkuttelin Lukukeskuksen väistyvää toiminnanjohtaja Anu Laitilaa antamaan ohjeistusta lehdelle. Hän kieltäytyi ottamasta kantaa lehden linjaan, mutta muisteli, että Kiiltomato oli syntyessään jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Uutuudenviehätys pitää pystyä synnyttämään aina uudelleen. Lyhyesti kyse on siitä, että työtä pitää rakastaa niin paljon, että se säilyttää tuoreutensa. Kirjallisuuskritiikin asema on muuttunut myös tyystin vuosien saatossa. Se näkyy esimerkiksi runouden saamassa vastaanotossa. Muutos on ollut niin suuri, ettei Laitila olisi voinut edes kuvitella sellaista aloittaessaan työssään 2008.

Lukukeskuksen tuleva toiminnanjohtaja Ilmi Villacis kertoi taustastaan kulttuuriministeriön taideyksikössä. Hän suhtautuu Kiiltomatoon uteliaasti ja pohti verkkojulkaisujen asemaa yleisesti. Verkon laajuus hajauttaa lukijoita, mikä korostaa asiantuntijuuden merkitystä. Tämä on Kiiltomadon selkeitä vahvuuksia.

Sisäinen tarkastus jatkui kriitikkojen puheenvuoroilla. Pyysin heitä kertomaan, miten Kiiltomato voisi olla parempi. Tällaisia ajatuksia keskuudestamme heräsi:

* Kritiikkien editointi on olennainen asia. Verkkotekstin pitää olla vangitseva. Ingressi voisi helpottaa kritiikkien luettavuutta.

*Kritiikkien synnyttämä debatointi tekee lajista kiinnostavan. Kiiltomadon vanhat ajat pitäisi saada tältä osin takaisin. Pääkirjoituksia voisi olla enemmän. Kritiikkiarkistoa pitäisi esitellä etusivulla paremmin, vaikka nostamalla viikon tärppejä esiin. Lysmasken on ruotsinkielisen kritiikin johtava julkaisu.

*Kiiltomadon fontti on tylsä ja liian pieni. Kritiikkejä voisi kirjoittaa myös kielirajojen yli.

*Kiiltomadon ulkoasu pitäisi uudistaa nykyaikaisemmaksi. Käyttöjärjestelmän voisi suunnitella nykyaikaisemmaksi esimerkiksi sivustonavigoinnin suhteen. Kritiikkiosaaminen on vahvaa, sitä pitäisi saada vielä paremmin esiin mm. clickbaiteilla. Etusivulle voisi nostaa erilaisia listoja, kuten vuoden 5 tärkeintä käännöskirjaa jne. Nyt etusivu vaikuttaa vähän autiolta.

*Kiiltomato on luotettava työkalu tiedonhaussa mm. opiskelijoille. Erityisesti runouden kaltaisia marginaalimuotoja kannattaa arvostella perusteellisesti, sillä printissä ne saavat vain lyhyitä kritiikkejä.

*Marginaali on tärkeä, kuten runous, novellit, pienkustantamot. Terävää ja poleemista kritiikkiä voisi olla enemmän. Käännöskirjallisuuskritiikissä käännöstyöhön pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

*Yhdestä kirjasta voisi kirjoittaa useita kritiikkejä.

*Kiiltomadon vahvuus kriitikon näkökulmasta on vapaus kirjoittaa. Uutena kategoriana voisi olla kesäklassikot.

*Pitkät kritiikit ovat olleet Lysmaskenin parasta antia. Muiden julkaisujen kirjallisuuskritiikkiä kannattaisi noteerata enemmän.

*Julkaisun kaksikielisyys on merkittävä asia. Pitäisi miettiä, miten julkaisun näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa.

*Kiiltomatoon kirjoittamiseen on matala kynnys, mikä on suuri etu. Arvioiden lisäksi julkaisu voisi huomioida ilmiöitä tai kirjailijoiden aiempien kirjojen teemoja. Muunkinlaisia juttutyyppejä kuin kritiikkejä voisi miettiä.

*Kiiltomatoa leimaavat piirteet toimivat sekä julkaisun puolesta että vastaan. On hyvä että kritiikit eivät ole samaan muottiin kirjoitettuja. Kiiltomadon on palveltava lukijoita, valistettava, ja jossain määrin myös koulutettava aloittelevia kriitikoita. Arkistoa kannattaisi hyödyntää nykyistä paremmin. Etusivun ulkoasua kannattaa miettiä tarkkaan – jos sisältöä kasvattaa, julkaisusta tulee yleisaikakauslehtimäinen. Pääasia julkaisussa ovat kuitenkin kritiikit. Käsiteltyjen kirjojen kontekstointia voisi viedä eteenpäin esimerkiksi linkkilistaa kehittämällä.

*Yhteistyötä Kiiltomadon ja muiden kulttuurilehtien kanssa pitäisi kehittää (tästä lisää ensi vuonna toim. huom.!) Kiiltomadon profiilia kritiikkijulkaisuna ei kannata haaskata (esim blogeilla), vaan sitä pitää varjella. Päätuote ovat kritiikit ja tämä on hirveän yksinkertainen asia. Pääkirjoitukset ovat loistavia harkittuja puheenvuoroja. Kritiikkien tarjoilua voisi kehittää: esim. kriitikon valitsemat vuoden parhaat kirjat.