Kritiikit

”Amerikkaa ei ole olemassa. Minä tiedän sen, koska olen ollut siellä.” Tällä Alain Resnais -sitaatilla alkaa Melania G. Mazzuccon vuonna 2003 Premio Stregalla palkittu… Lue lisää

Nyt kun Euroopasta on puhuttu kyllästymiseen asti, on hienoa että joku ottaa teeman välillä tosissaan. Juuri eurooppalaisuudesta on kysymys Jukka Pakkasen Fellinin raitiotiessä, lyhyissä… Lue lisää

Anni-Siiri Länsmanin yliopistollinen opinnäyte, väitöskirja, on ansainnut hyvin tulla julkaistuksi myös tavallisena kirjana. Kustannus Puntsille siitä myös kiitos. Kirjan alkuosa on hieman raskasta luettavaa,… Lue lisää

Lemminkäisen äidin ja Louhen tunnemme hyvinkin, mutta millaisia olivatkaan kansanperinteen Ainot ja Annit? Entä minkälainen nuori mies oli Kullervo? Toimitaanko Kalevalan kankailla koskaan vastoin… Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarisen esikoiskokoelman runot tekevät matkaa kahtalaiseen maisemaan. Edessä on tie sisään päin, läpi kinkkisen labyrintin: kuka minä olen? Toiseksi on pakko uskaltautua ihmisten… Lue lisää

”Makasin sen ruumiin päällä ja huusin. / Pistin hyasintin sen poskea vasten, / valkean hyasintin mustaa poskea vasten, / matkaa varten. / Kun hyvä… Lue lisää

Päiväkirjanpito on kirjailijakuntamme omalle Jean Genetille luontevaa kirjoittamisen vuorotanssia. Paitsi että hän kolumnistin kokemuksellaan havainnoi globaalia makromaailmaa, päivittää maailmanpolitiikkaa, hän tarjoaa meille kutkuttavan avoimesti… Lue lisää

Teemu Hirvilammia on joskus luonnehdittu Suomen viimeiseksi boheemirunoilijaksi. Tiikeri joen rannalla -uutuuskokoelman maailmakin on karheankarkea, ei siloteltu. Runojen minä ei ole mikään ”miljonäärijussi”, vaan… Lue lisää

Määrätietoinen setä, tienrakentajainsinööri pakottaa epäröivän Jyrkin kuskikseen matkalle pitkin ja poikin Suomen tiestöä. Setä on eläkkeellä, nappailee nitroja ja haluaa tehdä komean kierroksen rakentamillaan… Lue lisää

Asfaltin dallaaja, kulmien reportteri Ilpo Tiihonen on uudessa kokoelmassaan lähtenyt Stadista: Euroopan reunan Algarve tai jokin Suomen Piippola on näyttämönä, kun hän yhdistää ja… Lue lisää

Kirjan ensimmäisellä lehdellä on valokuva puusta, joka varjostaa kenottavia hautakiviä. Teksti ei kommentoi kuvaa, joka tallentuu lukijan mielen pohjalle hänen alkaessaan seurata kertojan yrityksiä… Lue lisää

Hannu Kankaanpää (s. 1954) esittää kahdennessatoista runokokoelmassaan todistajanlausunnon ihmisenä olemisesta, vanhenemisesta ja vanhemmuudesta. Mukana on myös villapipon lämpöisiä arkirunoja, meditatiivisia luontokuvia sekä kirpeää… Lue lisää