Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Tuhon ja syntymän kuvia

Nina Gimishanov 26.12.2002

Suomalaiselle lukijalle tarjoutuu runouden näkökulma Jugoslavian lähihistoriaan ja sen traagisiin tapahtumiin. Slovenialaisen nykyrunouden älyllisen johtohahmon, Aleš Debeljakin (s. 1961), teoksessa Kaupunki ja lapsi on… Lue lisää

Runoilija uskaltaa tuntoihin, joihin muut eivät

Alli Kantola 23.12.2002

Kustantaja on luokitellut Kaarina Valoaallon kirjan tietokirjaksi, vaikka kyseessä on fiktiivinen teos, proosaruno, jonka pohjalla on vankka psykologinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys. Sellainenhan pitää… Lue lisää

Runo vastaa kysyessään

Niina Hakalahti 19.12.2002

Anne Hännisen kymmenes runokokoelma Sateen muisti kysyy paljon. Kun vuonna 1982 ilmestyneen Tulitemppeli-kokoelman runoissa on aivan konkreettisesti paljon huutomerkkejä, Sateen muisti -kokoelmassa on laskujeni… Lue lisää

Tampereelta ja Sonnikorvesta kuuluu kypsä blues

Väinö Kirstinä 18.12.2002

Kullervo Järvisen runokokoelma Sonnikorven Blues on ilahduttavasti asetettu Runeberg-palkinnon ehdokkaaksi. Se on hyvä löytö syksyn kirjojen virrasta, monivivahteinen ja elävä teos. Ehdokkuus tekee tunnetuksi… Lue lisää

Kielten kiehtova kaleidoskooppi

Riitta Vaismaa 16.12.2002

Eläintarhanhuvila yhdeksän on moni-ilmeinen, monitasoinen, jopa monikielinen, vaikka kirja suomeksi onkin kirjoitettu. Kirsti Simonsuuri on kirjoittanut koskettavan, lämpimän, avartavan ja paikoin ahdistavankin kirjan, jossa… Lue lisää

Kaunis ja karhea

Veli-Matti Huhta 14.12.2002

Muistan Oscar Parlandin Härän vuodet ja vaikuttavan lukukokemuksen muutaman kesän takaa. Vaikuttavuus perustui yhtäältä tyyliin ja toisaalta lapsipsykologisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun yhteen kietoutuneisuuteen. Peilipoika… Lue lisää

Tulilintu laulaa

Seppo Järvinen 12.12.2002

Marilainen kansallisrunoilija – määritelmä ei ole liioittelua – kirjoittaa: On kirjoitettava kaikesta niin hyvin, että sana lävistäisi sydämet, Niin ammennat vettä avoimesta… Lue lisää

Uskomatonta muta totta?

Aino Rajala 11.12.2002

Kun katolinen kirkonmies ja maallistunut intellektuelli pannaan Italiassa keskustelemaan uskonnosta, tulokseksi ei saada ainakaan kärkevää polemiikkia. Kardinaali Carlo Maria Martinin ja semiootikko Umberto Econ… Lue lisää

Käännöskritiikki: Täyskahjoja mainareita ja pari mielikuvitusolentoa

Kati Kangas 10.12.2002

Ben Ricen Pobby ja Dingan kertoo australialaisessa opaalikaivoskaupungissa asuvan perheen elämästä ja haaveista. Pobby ja Dingan ovat perheen tyttären Kellyannen mielikuvitusystäviä, joiden rooli perheen… Lue lisää

Lindan ja Tšaikovskin salaperäinen yhteys

Harry Forsblom 9.12.2002

Vigdís Grímsdóttirin (synt. 1953) viides suomennettu romaani Hiljaisuus on tekijänsä tuotannossa merkittävä, sillä tässä kirjassa hän astuu aikaisempaa paljon pidemmälle realistisesta kerronnasta postmodernin fabuloinnin… Lue lisää

Rajatilatarinoita

Niina Hakalahti 7.12.2002

Hanna Haurun esikoisteos Eivätkä he koskaan hymyilleet koettelee perinteisten lajien rajoja runollisilla tarinoillaan, jotka ovat eräänlaisia hybridejä. Useimmat Haurun teksteistä voisivat olla yhtä hyvin… Lue lisää

Päiväkirjaa ja runoja

Väinö Kirstinä 4.12.2002

Voin kirjoittaa paperin yksityiseen valkoiseen tilaan mitä tahansa. Jos en halua näyttää tekstiäni kenellekään, siihen ei ole pakkoa. Myöhemmin voin päättää, haluaisinko julkaista tekstiäni. Lue lisää

Vieritä ylös