Kritiikit

“Intiaan häviää paljon ihmisiä. Tämä maa on kuin tehty sitä varten“, todetaan italialaisen Antonio Tabucchin romaanisssa, jossa matkustetaan ristiin rastiin pitkin Intiaa etsimässä kadonnutta… Lue lisää

”Kuva Jeesuksesta, joka ei olekaan aivan niin suloinen, alkaa vähä vähältä kirkastua”, lupaa takakansi Bengt Pohjasen Suloinen Jeesus -kirjassa (alk. 1996). Sellaisen lupauksen varassa… Lue lisää

Pirkkalaiskirjailija, runoilija Markku Toivonen on viettänyt pitkiä aikoja Ranskassa. Toivosen satiiriset kertomukset/novellit tuovat aidon gallialaisen tuulahduksen oman navan tuijottamiseen keskittyneeseen kirjallisuuteemme. Runoilijan tausta… Lue lisää

Ulla Vaarnamon esikoiskirja, novellikokoelma Pyörre, kertoo naisesta ja miehestä, toisinaan miehistä. Vaikka varsinaista kertojaa ei ole, on selvää, että novellit ovat naisen puhetta. Nainen… Lue lisää

Jukka Koskelainen aloittaa esseekokoelmansa: ”Mennyt vuosisata oli alusta lähtien lopun ja uuden alun aikaa. Monet merkittävät taiteilijat ja ajattelijat tulivat siihen johtopäätökseen, ettei länsimainen… Lue lisää

”Enhän ole koskaan kirjoittanut ensisijaisesti itsestäni…”, vakuuttaa CK ruotsinkielisen painoksen takakannessa. Epätoivon toivon kansien välilläkin hän kiistää jyrkästi, että Ihminen joka järkkyi tai… Lue lisää

Torsti Lehtisen Sanojen avaruus on harvinaislaatuinen helmi luovan kirjoittamisen oppaiden joukossa. Angloamerikkalaiset sanataideoppaat voi jakaa karkeasti kahteen tyyppiin: käytännöllisiin, teknistä osaamista korostaviin ja ”filosofisiin”,… Lue lisää

Tor-Björn Hägglundin kuudes romaani Sudenvirsta kertoo tarinan vanhasta professorista, joka asuu erämaassa koirasutensa kanssa. Suurin osa kirjan tapahtumisesta on mielensisäistä: Yhä uudestaan tekstissä palataan… Lue lisää

Laulaja Kiti Neuvosen esikoisrunokokoelma rytmittää sanoja lorumaisiksi hokemiksi. Useimmat runoista hengittävät rauhallisesti, ne pyrkivät piirtämään kuvia harkittujen havaintojen, tunteiden ja kokemusten kautta. Runon minä… Lue lisää

Aina tunnistettavan omaäänisenä pysynyt runoilija Nordell on pyöräyttänyt neljännen kokoelmansa. Synnytystuskat ovat olleet valtavat, sillä edellisestä (Huuto ja syntyvä puu, 1994) on ehtinyt kulua… Lue lisää

”Olin usein pannut merkille, että ihmisistä paistoi tietynlainen varautunut ja syyllisyydensekainen häveliäisyys silloin kun puhe tuli heidän suhteestaan televisioon”, toteaa päähenkilö Jean-Philippe Toussaintin pienessä… Lue lisää

Joulukuun 1. päivänä 2000 tarkastetaan ja hyväksytään Lapin Yliopistossa tuomari Eero Yrttiahon ansiokas opinnäyte, yliopistollinen väitöskirja oppineelta nimeltään ”Tuomarimentaliteetti ja kansan oikeustaju. Oikeudenkäytön representaatiot… Lue lisää