Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.
Merja Leppälahti 18.9.2016
Lauri Viita (1916−1965) oli tamperelainen kirjailija, joka julkaisi neljä runokokoelmaa, Betonimylläri (1947), Kukunor (1949), Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961) sekä kaksi romaania, Moreeni (1950) ja Entäs sitten, Leevi... Lue lisää
Juri Nummelin 5.9.2016
Timo Harjun toinen runokokoelma Kaikenhymyiset jatkaa suurelta osin palkitun esikoisen Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (2009) linjoilla. Keskiössä ovat ihmisten väliset suhteet, jotka näkyvät nimenomaan kielessä ja sen ruumiillisuudessa. Harjun runous... Lue lisää
Johanna Venho 15.8.2016
Kun saan käsiini uuden kirjan, tapaan tutustua siihen ensin tunnustelemalla ja katselemalla. Katson kannen ja liepeiden kuvia, tutkin paperin tuntumaa, kirjan paksuutta ja painoa. Avaan kirjan, luen katkelmia sieltä täältä,... Lue lisää
Miikka Laihinen 13.6.2016
”Mik ä t ä m ä min ä oikein on?”, kysytään Erkki Kiviniemen viidennessä kaunokirjallisessa teoksessa Itseriittoinen viikko. Aiemmin niin aforistikkona, runoilijana kuin romaanikirjailijanakin kunnostautuneen kirjoittajan ilmaisullinen skaala laajenee uutuuskokoelman... Lue lisää
Janne Löppönen 26.4.2016
Aurinko juo kermaa (Beaivváš čuohká gaba) on pohjoissaameksi kirjoittavan, toimittajana ja elokuvaohjaajanakin työskennelleen Inger-Mari Aikion sekä äänitaiteilija ja muusikko Miro Mantereen yhteistyönä syntynyt ”runomusiikkiteos”. Teos koostuu kirjasta ja cd-levystä, jolla... Lue lisää
Niina Holm 5.4.2016
Outi-Illuusia Liljan toisen runokokoelman rehevä ja runsas kuvasto kieppuu liikkeessä, tulemisen hämmästyttävässä tilassa. Viimeisteltyjen, asemiinsa ja maisemiinsa lukittujen kuvarunojen sijaan Värillisiä ihmisiä -teos tarjoaa impulsiivista, fabuloivaa kuvavirtaa. Kokoelma nojautuu runokielen... Lue lisää
Vesa Rantama 1.2.2016
On runoilijoita, joiden olemassaolo on liian helppo unohtaa. Radanvarsien pendolinonpyyhkäisemissä pikkukaupungeissa pesii melleriläinen romantiikan ja modernismin liitto, jota ei juuri kiinnosta aktiivinen kommunikaatio ajan virtausten kanssa. Kriitikko miettii kuinka... Lue lisää
Taina Saarinen 13.1.2016
Monen mielestä runo on teksti, jossa on loppusoinnut. Kapealle palstalle ladottuna. Loppusoinnusta tunnistaa mitallisen runon simppeleimmin, mutta runoudeksi ei riimi riitä. Sananikkarin kyhäämä vitsikäs riimittely onnittelukortissa on vain harvoin... Lue lisää
Maiju Laitanen 28.12.2015
“Labyrintin joka polun aloittaa peili, siksi eksyt”, on painettu Saila Susiluodon uusimman runokokoelman Ariadnen kanteen. Lause tulee säkeenä vastaan monissa kokoelman runoissa, ja se valmistaa lukijaa edessä olevan runolabyrintin... Lue lisää
Esa Mäkijärvi 7.12.2015
Anne Hänninen (s. 1958) on ehtinyt jo 14. runokokoelmaansa. Kuten aiemminkin, Mustat peilit sisältää säkeitä luonnosta. Ihmistä tarkastellaan laajan kokonaisuuden osana. Jokin on kuitenkin tällä kertaa toisin. Mustat peilit... Lue lisää
Artemis Kelosaari 19.10.2015
Kirjallisuudentutkijan ja Helsingin yliopiston dosentin Katja Seudun esikoisrunokokoelman keskeinen teema on jotain varsin eksoottista: joku salaperäinen toinen, joka ihmistä seuraa. Minä olen hänen asuinsijansa, Seutu pohtii jo kokoelmansa nimessä,... Lue lisää
Artemis Kelosaari 21.9.2015
Yhä mennään eteenpäin on uusin tulokas Lars Huldénin laveassa tuotannossa. Hänen ensimmäinen runoteoksensa ilmestyi vuonna 1958, ja 89-vuotiasta runoilijaa voi kutsua suomenruotsalaisen runouden grand old maniksi. Tasoissa siis ollaan,... Lue lisää
