Kritiikit

Kuokkamummo haisee kellarilta. Se hiipii takana ja iskee kuokalla lapaluiden väliin. Joskus se hautaa lapsen sydämen perunamaahan ja syö sen sitten, kun se on… Lue lisää

François Rabelais’n (1494–1553) sanataiteelliset aktiivivuodet sijoittuvat Boschin ja Brueghelin, Boccaccion ja Cervantesin sekä Chaucerin ja Shakespearen väliin. Uuden ajan airueena hän on,… Lue lisää

Ei kenenkään laituri esittelee runoilijan latojana ja ilmentää runouden käynnissä olevaa murrosta. Raisa Marjamäen Ei kenenkään laituri muistuttaa, että kirjallisuusarvostelun tekeminen on myös teoksen kirjaluonteen… Lue lisää

Kuinka moni meistä on kuullut Achille Chavéesta, jota kääntäjän esipuhe kuitenkin kuvaa ”belgialaisen surrealismin suurmieheksi”? Veikkaisin, että runouden tai edes surrealismin aktiiviset harrastajat eivät… Lue lisää

Asser Korhosen (s. 1953) toinen kaunokirjallinen teos on järvenpääläiseen helluntaiseurakuntaan sijoittuva kehitysromaani. Päähenkilö, murrosikäinen Nafta-poika, elää saarnaajaisänsä varjossa ja varttuu melkoisten kasvukipujen saattelemana. Romaanin… Lue lisää

On monia syitä lukea Mestari Eckhartia (1260-1328) tänään, 700 vuotta hänen julkisen uransa jälkeen. Hän on uusplatonilaisen filosofian klassikko, tärkeä dominikaanisen suuntauksen mystikko ja… Lue lisää

Taiteen monitoimimies Tommi Liimatan uusin teos on oikeastaan melkoinen järkäle. Viiteensataan sivuun mahtuu pietarsaarelaisen pojan elämän kuvaus elokuusta 1983 toukokuuhun 1987 – eikä siihen… Lue lisää

Hiljattain vauhtiin päässyt Thomas Bernhard -huuma ei ota laantuakseen. Vuonna 1989 kuolleen itävaltalaisen kirjailijan tuotannon lukuisat hiljattaiset suomennokset saavat nyt seurakseen ensimmäinen hänen… Lue lisää

Postmodernin ihmisen etuoikeuksiin kuuluu mahdollisuus nimetä jälkeläisensä erikoisella, jopa uniikilla nimellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin samannimisiä lapsia on samalla luokalla viisi tai kuusi:… Lue lisää

Norjalaisen Stig Sæterbakkenin (1966–2012) viimeiseksi jääneen teoksen suomentaminen on kulttuuriteko – vaikka toisenlaisessa maailmassa se ehkä olisi itsestäänselvyys. Norjalaisia kirjailijoita on viime vuosina käännetty… Lue lisää

Ensimmäinen asia, mikä kiinnittää huomioni Mikko-Pekka Heikkisen romaanissa Jääräpää, on sen kaunis kansi. Luonnonvalkoisella pohjalla on hentoisia jääkukkakuvioita. Ehkä lumous syntyy niistä ja kannen… Lue lisää

Aforismia voinee pitää jonkin sortin outolintuna suomalaisen marginaalikirjallisuuden nykykentällä. Suurten kustantamoiden julkaisuohjelmista aforistiikka on hävinnyt käytännössä kokonaan. Silti se on harrastajamääriltään varteenotettava. Afoskene hahmottuu… Lue lisää