Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.
Riitta Vaismaa 16.2.2004
Lyhyen proosan taitaja Arja Andersson kirjoittaa pienoisromaanissaan Vika tarinan, joka selvästikin on niitä tarinoita, jotka on pakko kertoa. Aiempien teostensa tapaan Andersson sijoittaa tapahtumat… Lue lisää
Kristiina Kosunen 15.2.2004
Kuinka maa muuttui musiikiksi syntyi kolme vuotta Olli Heikkosen (s.1965) esikoiskokoelman jälkeen. Jakutian aurinko (Tammi, 2000) sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Takakansiruno… Lue lisää
Tuomo Karhu 10.2.2004
Pentti Holappa on ehtinyt tehdä monta uraa. Hänen tuotantoonsa mahtuu niin runoja, romaaneja, näytelmiä, esseitä kuin lehtikirjoituksiakin. Hän on myös suomentanut ranskasta uuden romaanin… Lue lisää
Otto Lappalainen 8.2.2004
Rainer Maria Rilkeä (1875-1926) pidetään henkistyneen, jopa mystiikkaan vaipuvan lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taiturina. Hänen kuvastonsa kattaa lähes kaiken maan ja… Lue lisää
Risto Niemi-Pynttäri 6.2.2004
Ajattele talvimaisemaa ja lumen keskellä olevaa mökkiä. Tähän mielikuvaan kiteytyy kosmoksen ja asumisen suhde Gaston Bachelardin luonnehtimana. Juuri talvessa paljastuu asumisen olemus, sillä ”eikö… Lue lisää
Jouni Tossavainen 5.2.2004
Suomen keskustassa asuvalle Afrikka on tutumpi periferia kuin Pohjanmaa. Heikki Niskan kokoelman Ulijasta väkiä avausrunon mukaan ”Afrikasa on kuumempi ko hullun saunasa” ja Pohjanmaalla… Lue lisää
Matti Lundberg 3.2.2004
Japanin kirjallisuusperinne on tavattoman rikas. Yhtenä osana siihen kuuluvat myös klassiset kauhutarinat. Niitä on tavattu lukea varsinkin kuumina kesäiltoina, jolloin kylmät väreet pääsevät kulkemaan… Lue lisää
Juha Siro 31.1.2004
Tunnustan, että minulla on ennakko-odotuksia Markku Kaskelan uuden runokokoelman suhteen. Olen pitänyt hänen aiemmista teksteistään enkä voi aloittaa tätä arviota lainaamatta runoa hänen esikoisteoksestaan,… Lue lisää
Tuija Tuomaala 30.1.2004
Mistä johtuu, että ihminen kiintyy lapsuutensa maisemiin ja leikkipaikkoihin niin voimakkaasti, että pystyy palauttamaan ne koska tahansa myöhemmin elämässään yksityiskohtaisesti mieleensä, kysyvät Taina Kaivola… Lue lisää
Riitta Vaismaa 28.1.2004
Vanhainkoti Unhola saa nimensä vahingossa. Siinä on Harri Tapperin mainion Unholan ensimmäinen ilkikurinen piikki kunnallishallinnon sattumanvaraisuuteen. Unholan vanhukset sen enempää kuin hoitaja, talonmies tai… Lue lisää
Harry Forsblom 27.1.2004
Jan Blomstedtin Retoriikkaa epäilijöille on hiukan epätasainen teos. Se alkaa turhankin vauhdikkaasti – Blomstedt ei selosta lähtökohtiaan lainkaan vaan porhaltaa vauhtiin ja esittää retoriikkakäsityksiä,… Lue lisää
Johanna Venho 25.1.2004
Riikka Ala-Harjan kolmas romaani lähtee liikkeelle kunnianhimoisesta asetelmasta: minäkertojana on Ida Dahl, Suomeen Afrikasta adoptoitu nuori nainen. Kirja muodostuu hänen ”yksinpuhelustaan”. Näkökulma tuntuu ensi… Lue lisää
