Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Kaikki sävyt sallittu

Niina Holm 5.11.2012

Kolmannen kokoelmansa julkaissut Risto Oikarinen on vaikeasti määriteltävä runoilija. Vaikka hän koskettelee runoissaan teologisia kysymyksiä, ei hänen tekstejään uskalla kutsua yksiselitteisesti uskonnollisiksi. Pappisperheen teologipoika… Lue lisää

Villiksi Afrikassa

Anne Holappa 3.11.2012

Kymmenennessä romaanissaan Juha Ruusuvuori kertoo lavealti. Hänelle ei riitä pienen ihmisen pieni elämä tässä hetkessä, vaan hän kertoo myös makrohistorian. Ei voi kuin ihailla… Lue lisää

Selkeä tarina vaikeasta maailmasta

Satu Taskinen 31.10.2012

Vähenevän valon aikaan (In Zeiten des abnehmenden Lichts) on Neuvostoliitossa syntyneen ja vanhempiensa mukana parin vuoden ikäisenä Itä-Saksaan muuttaneen Eugen Rugen esikoisteos. Romaani on… Lue lisää

Asiantunteva matkaopas suomalaisen runon nykymaisemiin

Mikko Nortela 29.10.2012

Runous on kirjallisuudenlajeista ehkä arvostetuin, monipuolisin ja vaikein lähestyä. Varsinkaan nykyaikainen runo ei liehakoi lukijaansa vaan näyttää välillä jopa kaihtavan yleisöä. Äärimmilleen vietynä avantgardistinen… Lue lisää

Pohjalaista perhedynamiikkaa

Anne Holappa 24.10.2012

Kuinka kauniisti hän puhuukaan äidistä, on ensimmäinen ajatukseni. Äiti keinuu hellien sanojen päällä, vaikka näyttää siltä, että äiti ei sinänsä poikkea muiden äideistä. Ja… Lue lisää

Suudelmia ja muita seksuaalisia tekoja

Päivi Koivisto 22.10.2012

Miksi Pentti Holapan, vuoden 1998 Finlandia-voittajan, lyhytaikaisen entisen kulttuuriministerin, ranskalaisen uuden romaanin suomalaisille esitelleen kirjailijan ja tunnustetun runoilijan muistelmat julkaisee pieni tuntematon kustantaja? Näin… Lue lisää

Itävaltalaisen kauhukabinetti

Päivi Kosonen 20.10.2012

Kylmyys (Die Kälte) on itävaltalaisen Thomas Bernhardin (1931–1989) omaelämäkerrallisen sarjan neljäs osa. Tyylillisesti omaperäinen omaelämäkerta on luettavissa myös itsenäisinä teoksina, eikä lukijan tarvitse välttämättä… Lue lisää

Erään lapsuuden varjot

Maija Katariina Jelkänen 17.10.2012

Jonas T. Bengtsson (s 1976) Olipa kerran (Et eventyr, 2011) alkaa helmikuusta 1986. Kertomuksen päähenkilö Peter on kuusivuotias. He ovat isän kanssa syöneet sämpylöitä… Lue lisää

Turhuuden ja käytännöllisyyden liitto

Irene Vehanen 15.10.2012

Kaj Kalinin teoksessa Design osat ovat kohdallaan ja lukijan kysymyksiin vastataan. Tässä design on paljon muutakin kuin ”tuoli, joka perustuu katsomiseen ja puhumiseen”. Toisaalta… Lue lisää

Odottamaton elämä

Markku Kaskela 10.10.2012

Miten lähestyä kirjaa, jota on kehuttu aika mojovasti ja jota on vielä saatellut mediakohun pore? Tämä kirja on luettu minulta pois, funtsin. Tämä on… Lue lisää

Luonnoksen luonnos

Pauli Tapio 8.10.2012

Tomi Sonsterin toisen runokokoelman takakannessa sanotaan hänen esikoiskokoelmaansa hyvän vastaanoton saaneeksi. Se on epätarkkaa, sillä mitään vastaanottoa ei Siihen mihin tonttu astuu (2009) varsinaisesti… Lue lisää

Rappeutuneiden kapakka

Tuija Salonen 3.10.2012

Raamatullisesti nimetty kertojaminä Adam lankeaa kiehtovan ravintolan lumoihin Marco Kososen esikoisromaanissa Ravintola Loppu. Kapakan ulko-ovi aukeaa vain muutamille valituille. Omistaja Rautanen selittää valintaperusteitaan: ”Hullujahan… Lue lisää

Vieritä ylös