Kritiikit

Kylmyys (Die Kälte) on itävaltalaisen Thomas Bernhardin (1931–1989) omaelämäkerrallisen sarjan neljäs osa. Tyylillisesti omaperäinen omaelämäkerta on luettavissa myös itsenäisinä teoksina, eikä lukijan tarvitse välttämättä… Lue lisää

Jonas T. Bengtsson (s 1976) Olipa kerran (Et eventyr, 2011) alkaa helmikuusta 1986. Kertomuksen päähenkilö Peter on kuusivuotias. He ovat isän kanssa syöneet sämpylöitä… Lue lisää

Kaj Kalinin teoksessa Design osat ovat kohdallaan ja lukijan kysymyksiin vastataan. Tässä design on paljon muutakin kuin ”tuoli, joka perustuu katsomiseen ja puhumiseen”. Toisaalta… Lue lisää

Miten lähestyä kirjaa, jota on kehuttu aika mojovasti ja jota on vielä saatellut mediakohun pore? Tämä kirja on luettu minulta pois, funtsin. Tämä on… Lue lisää

Tomi Sonsterin toisen runokokoelman takakannessa sanotaan hänen esikoiskokoelmaansa hyvän vastaanoton saaneeksi. Se on epätarkkaa, sillä mitään vastaanottoa ei Siihen mihin tonttu astuu (2009) varsinaisesti… Lue lisää

Raamatullisesti nimetty kertojaminä Adam lankeaa kiehtovan ravintolan lumoihin Marco Kososen esikoisromaanissa Ravintola Loppu. Kapakan ulko-ovi aukeaa vain muutamille valituille. Omistaja Rautanen selittää valintaperusteitaan: ”Hullujahan… Lue lisää

Veera Antsalon (s. 1975) esikoisrunokokoelma Sähkökatkoksen aikaan tuo ilmi paitsi lahjakkaan kirjoittajan myös tyylillisesti ansiokkaan debyytin. Runoilija on paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän on opiskellut muun… Lue lisää

Ihmisellä on luontainen halu saada vastaus kysymyksiin: Mistä minä tulen? Mihin minä liityn? Viimeistään neljän-viidenkympin tietämillä, iässä jossa Wästerbottenissa syntynyt kirjailija Annica Wennströmkin on,… Lue lisää

Kuolinsiivous kuvaa ikääntyneen monia olotiloja. Vanhuus on elämän suurin yllätys, kirjoittaa Eeva Kilpi kirjassaan, jossa Ikääntyneille kanssakulkijoille ojennetaan ystävän kädenpuristus ja nuoremmille rehellinen kuvaus siitä,… Lue lisää

Jouko Sirolan Lumottu niitty on tarkoituksellisen epäajankohtainen teos. Kirjassa tehdään jalkapatikassa matkaa vanhaa uusmaalaista tienpätkää pitkin. Esseeromaani yhdistää elettyä ja kuviteltua paikallishistoriaa, jossa etusijan… Lue lisää

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on varmaankin viimeinen asia, mitä tulee mieleen suomalaisesta nykyrunoudesta. Myös runoilijat itse näyttävät kokevan sen saavutukseksi, että yhteiskunnalle selkänsä kääntämällä he kritisoivat… Lue lisää

Aristoteelinen draama on käsite, jonka pohjalta on kirjoitettu hyvin erilaisia näytelmiä. Se on myös iskusana, jolla draaman muotoutumista on ohjattu ja rajoitettu ja johon… Lue lisää