Kritiikit

Mikä tahansa on pitkän ja ansiokkaan uran runouden parissa tehneen Kari Aronpuron kahdeskymmenes kokoelma. Kuten Aronpuron tuotantoon vihkiytyneet lukijat kaiketi arvaavatkin, kirja vilisee tekijälleen… Lue lisää

Kahden novellikokoelman ja useiden suomennostöiden jälkeen Jyrki Vainonen on julkaissut pienoisromaanin Mykkä jumala. Vaikka kirjan nimi kalskahtaa Lovecraftin tai Howardin kauhufantasialta, sen tyyli on… Lue lisää

Helka-Mirjami Pusulan esikoisromaani Siivet on empaattinen ja hienovarainen kuvaus itseään etsivistä, marginaaliin jäävistä ihmisistä. Kertojina on kaksi kehitysvammaista miestä ja heidän nuori hoitajansa. Pusula… Lue lisää

Yleinen käsitys on ollut, että muinaisten suomalaisten elämä oli surkeaa siksi, että tekniikka oli niin alkeellista. Tämä on tietysti tekniikkaa palvovalle ajalle tyypillinen käsitys. Lue lisää

Tara ei hyväksy sitä, että isollasiskolla oli elämä jo ennen häntä. Pikkusisko ja isosisko, Tara ja Irina, vihaavat ja rakastavat toisiaan niin kuin kunnon… Lue lisää

Pirkko Aitoahon teksti on kuulasta proosaa. Se kiristää vähin, huomaamattomin elein otettaan pahaa aavistamattomasta lukijasta. Kun otteen vihdoin havaitsee, siinä pyristeleminen tuntuu silti mukavalta. Lue lisää

Lumottu tie on psykiatri ja kirjailija Oscar Parlandin (1912 – 1997) lapsuustrilogian ensimmäinen osa, joka ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1955. Tässä kirjassa Riki on… Lue lisää

Suomalaisen kirjallisuusterapian isähahmo dosentti Juhani Ihanus korostaa Koskettavat tarinat -artikkelikokoelman esipuheessa, että ”kirjoittajat eivät osallistu akateemiseen väittelyyn ”kertomusten”, ”tarinoiden”, ”diskurssien” ja ”tekstien” käsitteellisistä eroista”. Lue lisää

Jo oli korkea aika! haluan huudahtaa Charles Péguy’n suomennosvalikoiman ilmestymisestä. Kristillisenä runoilijana ja ajattelijana – tosin varsin omapäisenä antiklerikalistina – Péguy merkitsee ranskalaisille samaa… Lue lisää

Antiikin draama on poikkeuksellisen vaikeasti lähestyttävä taidemuoto. Sen ymmärtämistä eivät vaikeuta yksin ajallinen etäisyys ja tekstien puutteellinen säilyminen vaan myös vajavaiset tietomme näytelmien alkuperäisestä… Lue lisää

Markku Into on kirjoittanut pitkästä aikaa säemuotoisen runokokoelman. Takakansi ilmoittaa Hyvän yön teemoiksi vanhat tutut, rakkauden ja kuoleman, jotka hallitsevatkin kokoelman ilmapiiriä. Teeman käsite… Lue lisää

Saila Susiluodon proosarunot ovat vahvasti visuaalisia, omaleimaisia ja iskeviä. Tuokiokuvien tehokkuutta kuvaa se, että näin painajaisia luettuani ennen nukkumaanmenoa ensimmäisen luvun Huoneiden kirjasta. Erikoista… Lue lisää