Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Myötätunto, poissaolo, kaikkivoipuus, kuolema

Marjatta Ripsaluoma 19.6.2003

Minua ärsyttää jatkuva hymyileminen. Vaikka se kuinka tapahtuisi myötätunnon vuoksi, siinä on jeesustelun maku. Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun aloitin Dominique Sigaudin vasta suomeksi… Lue lisää

Kesäklassikko: Harhalaukaus

Jouni Tossavainen 18.6.2003

Twain, Mark on klassikko, koska kirjailija on kuollut ja silti häneen voidaan viitata televisiossa. Keväällä uusintana esitetyssä Simpsonien jaksossa kulkuri kertoo junamatkalla vanhoja amerikkalaisia… Lue lisää

Mikä on olennaista

Tuula Korolainen 16.6.2003

Helena Anhavan lukija ei koskaan ole tarvinnut erityistä lyriikan kielioppia nauttiakseen hänen runoistaan. Anhavan runot ovat olleet hiottuja mutta koruttoman puheenomaisia, helposti lähestyttäviä. Niin… Lue lisää

Päämääränä määränpää

Pekka Toikka 14.6.2003

Nobelin kirjallisuuspalkinnolla kolme vuotta sitten palkitun Gao Xingjianin toinen suomennettu teos Sielun vuori kuvaa kertojan matkaa halki Kiinan syrjäseutujen. Yli 600-sivuinen teos versoaa konkreettisesta… Lue lisää

Aihetta enempäänkin

Otto Lappalainen 12.6.2003

Hannu Kankaanpää on helsinkiläinen runoilija ja kirjallisuuden monitoimija. Turkulaisen Enostone-kustantamon Pienet vaaleat –pokkarisarjassa ilmestynyt kirjoituskokoelma sisältää 14 esseetä, henkilökuvaa ja omaelämäkerrallista tekstiä, joiden… Lue lisää

Killing an arab

Pekka Toikka 11.6.2003

Sivullinen hurmaa nuoret lukijat, mutta on teoksena myös monitahoinen. Albert Camus’n eksistentialismin klassikko kestää Pekka Toikan arviossa. 80-luvulla pikkupaikkakunnan lukiolaisälykkö lauloi käsin kopioiduista teksteistä The… Lue lisää

Kesäklassikko: Eros ja Plutos

Antti Hynönen 4.6.2003

”Olen useasti hämmästellyt, että Balzacia on suuresti ihailtu havainnoitsijana; minusta on aina vaikuttanut siltä, että hänen tärkein ansionsa oli olla näkijä, intohimoinen näkijä (…)… Lue lisää

Uutta järjestystä etsimässä

Harry Forsblom 2.6.2003

Jevgeni Popov on Venäjän ehkä tunnetuin proosan postmodernisti, rikkonaisella muodolla, satiirisilla aiheilla, lähihistorian mukaan sulattamisella, todellisuutta lähenevillä ironisilla kertojaminuuksilla ja eri tyylilajien yhteen liittämisillä… Lue lisää

“Minulla on yksi kuva”

Terhi Rannela 28.5.2003

Suomalaiseen uskonlahkoon kuuluva Barbara Hern ei arvannut, mitä hänen salaisuutensa paljastumisesta seuraisi. Nainen ei voinut säilyttää valokuvaa edes kuolleesta tyttärestään kuvat täydellisesti kieltävän lahkon… Lue lisää

Sodanjälkeisen sukupolviromaanin ikoni on kesämökki

Riitta Vaismaa 27.5.2003

Ulla Vaarnamon toista teosta ja ensimmäistä romaania voi hyvällä syyllä sanoa sodanjälkeisen sukupolven sukupolviromaaniksi. Kirjaa voi myös lukea rinnakkaisteoksena Hotakaisen Juoksuhaudantielle. Vaarnamon kirjassa tehdään… Lue lisää

Vapaus, kaipaus, rakkaus

Saara Kesävuori 26.5.2003

Hannu Mäkelän on täytynyt vuoden verran tehdä töitä enemmän kuin 24 tuntia vuorokaudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran L. Onervan arkisto avautui nimittäin maaliskuussa 2002… Lue lisää

”Leppymättömän vihollisen mestaroimia seikkailuja”

Anna Rihto 25.5.2003

Maurice Blanchot’n mukaan pyrkimys määritellä kirjallisuutta tappaa kirjallisuuden kutistamalla sen lajityypeiksi. Myös Henri Michaux’n (1899-1984) tuotannon määrittelytyöhön on silti ryhdytty; vaikka Michaux on kirjailija,… Lue lisää

Vieritä ylös