Kritiikit

Artemis Kelosaari arvioi Lotta Dufvan esikoisromaani Limbodusan kyberpunk-henkisiä visioita tulevaisuudesta ja hybridisodankäynnistä. Ihmiset pakenevat henkensä kaupalla levottomuuksia ja diktatuureja Välimeren yli rikkaaseen ja rauhalliseen maanosaan… Lue lisää

Olli Heikkosen runokokoelma Rajalliset maat maalaa paikoin taitavastikin 1600-luvun maisemia, mutta sen anakronismi jää pinnalliseksi. Romantisoimaton juopon henkilökuva Palkitun ja Suomen ”eturivin runoilijaksi” luonnehditun… Lue lisää

Nobelisti Olga Tokarczuk kuvaa romaanissaan Aja aurasi vainajain luitten yli ihmisen ambivalenttia luonnetta. Vaikka ajatukset ovat tuttuja, kieli on kekseliästä. Olga Tokarczukin (s. 1962)… Lue lisää

Herman Raivio kirjoittaa kritiikissään, kuinka Geir Gulliksenin Katso meitä nyt toistaa vitsikkäästi vanhaa tarinaa hallitsevan miehen moraalisesta alennustilasta. Salasuhdedraama tuo jännitettä ”He flirttailivat keskenään. Tai… Lue lisää

Paavo Kässi tarttuu Olli-Pekka Tennilän aistittavaan ja lakonisen toteavaan Lemmonommeleen ja päätyy Wittgensteinin kielifilosofiaan. Tässä on pureskeltavaa. Olli-Pekka Tennilän runoteos Lemmonommel sisältää yhden vastustamattomimmista lyyrisistä… Lue lisää

Kaksi rakkaustarinaa on kirja kävelemisestä ja kirjoittamisesta. Se on myös kertomus äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Lisäksi se on kirja lapsen kokemasta kotiväkivallasta. Kätlin Kaldmaan… Lue lisää

Jani Saxell kysyy, mikä on muuttunut Jarkko Tontin runoissa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Lain laidassa viranomaiskielelle irvailu on sittenkin vain sivujuonne. Miten aloittaa uusi kokoelma, yli… Lue lisää

Jos haluaisi nostaa 1900-luvun kirjallisuudesta yhden teeman ylitse muiden, se olisi aika. Ajan kokemus ja kerrostuneisuus askarruttivat viime vuosisadan kirjailijoita ja synnyttivät joukon mestariteoksia, joihin… Lue lisää

Jarkko Tontti palasi viisikymppisten lähestyessä Paul Celanin pariin kommentaarien kera. Ne auttavat ymmärtämään, mutta voivat myös hukuttaa runoilijan alleen. Tämä on paluu epäonnistumiseen lukijana. Joskus… Lue lisää

Kirjoittaessani kahdeksantoista vuotta sitten Kiiltomatoon arvostelua Markku Envallin teoksesta Henkiinjäämisen suunnitelma ja muita esseitä kirjallisuudesta (2001) määrittelin hänet ”herrasmieskirjailijaksi”. Yleisohjeena totesin: ”Räväkkyyttä… Lue lisää

Yksi Paavo Haavikon Talvipalatsin (1959) tunnetuimmista kohdista kuuluu: ”Tämä on matka tunnetun kielen lävitse”. Samoin voisi luonnehtia chileläisen Vicente Huidobron (1893–1948) runoelmaa Altazor (1931, suom. Lue lisää

Meri Parkkinen pohtii kritiikissään, onko Sally Salmisen elämäntarina liian lumoava. Ulrika Gustafssonin tietokirja valottaa Salmisen arvostuksen puutetta hyvin. Ensiksi haluan kertoa, että olen kirjoittavana naisena… Lue lisää